Tää heebo

Oma valokuva
20-vuotias muuminenäinen analysoiva luonne, jonka varhaisimpiin muistoihin kuuluu naapuripojan pureminen. Elokuvat, videopelit ja taide saavat sydämen pomppaamaan rinnasta ulos. Tulevaisuudessa tämä neiti tulee hääräämään myös oman pienokaisen kanssa!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Voi, elämä!

On kiva tuijottaa puutaloja aamuisin

Pienet asiat, jotka tekee kodista oikean kodin on parhautta 

Ja tää peitto on paras, ja kissa


Lähiaikoina olen:
- Ihmetellyt elämän pienten ilojen merkitystä
- Istunut kahvimukin ja kirjan kanssa parvekkeella aamulla
- Silitellyt masua ja miettinyt milloin jakaudun
-Pyykännyt ihan liikaa ja tiskannut liian vähän
-Rakastunut Kumpulaan ja puutaloihin
-Löytänyt rakkaat haaremihousuni vaatehuoneesta
-Juonut paljon teetä ja kuunnellut musiikkia
-Lopettanut stressaamisen

Elämä on kiva, Matias on ihana ja kissat piristää päivän kun päivän
Voisin hymyillä auringon kanssa kilpaa ja huutaa keväthuudon.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Perhe on pahin, mutta silti niin kamalan ihana.

Perhe. Se ah, niin ihana ja niin kamala perhe. Puhuttaisiinko siitä tänään?

Tämän blogipostauksen takana on lyhyt monologi, jonka höpisin Matiakselle hänen pelatessaan Bioshock Infiniteä. Ehkä pohjustan aihetta hieman;

Mä olen vielä muutama vuosi sitten ollut suoraan sanottuna helvetin kyyninen ihminen. En uskonut sellaiseen oikeaan, mukaansa tempaavaan rakkauteen. Elin vakituisessa parisuhteessa ja osasin sanoa "minä rakastan sinua", mutta se oli siinä. Rakkaus ei herättänyt mussa sellaisia suuria tunteita. Mulle rakkaus oli sitä, että tunsin oloni turvalliseksi jonkun ihmisen lähettyvillä. Olen myös aina vihannut ällösöpöilyä. Rakkaus oli tuttu ja turvallinen tunne, ei sellainen joka sai mut hymyilemään tai hihittämään.

Pikkuhiljaa, vuosien aikana, tajusin rakkauden olevan niin paljon muutakin. Rakkaus on iloa ja lämmöntunne vatsassa. Rakkaus on sitä, että suututaan koska pelottaa toisen puolesta tai toisen menettäminen. Rakkaus on aamukahvi sänkyyn ja hali kun itkettää. Rakkaus on myös se tunne, joka perheen pitäisi saada aikaan. Se semmoinen hölmö yhteenkuuluvuuden tunne, yhteinen pieni kupla ja tyhmät kinastelut.

Mun lapsuus ja nuoruus on ollut rankka, siihen on mahtunut niin paljon kaikkea. Mä olen välillä ollut niin vihainen vanhemmilleni ja veljelleni, mutten ole koskaan heitä vihannut. Perhettä rakastaa, vaikka se saa välillä itkupotkuraivareiden partaalle. Aasinsilta ja hops, pääsemme aiheeseen, mikä on perhe?

Mun mielestä perhe on sellainen, jossa jokainen osapuoli rakastaa toisiaan ehdoitta, tois(t)en toilailuista huolimatta. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että vanhempien pitää pysyä ikuisesti yhdessä, perhe voi olla vaikka isä ja lapsi. En myöskään koe biologista sidettä pakolliseksi. Tästä syystä esimerkiksi äiti, lapsi ja äidin uusi mies voivat olla perhe. Kun on valmis tekemään kaikkensa kaikkien pienessä yhteisessä kuplassa elävien puolesta, ollaan perhe.

Minulla on samaan aikaan kaksi perhettä, mutta toisaalta vain yksi iso ja sekalainen. Minulla on äiti, isä ja veli = Perhe. Minulla on myös Matias ja pieni heebo potkimassa kohdussa = Perhe. Minä + äiti + isä + veli + Matias + Pikkuheebo = Perhe. Tajuatteko pointtini?

Äitini esimerkiksi on jo kauan aikaa pitänyt Matiasta osana perhettämme, sitä suurempaa perhettä. Samaan aikaan olemme jo pitkään muodostaneet pienen kolmen hengen perheen Matiaksen ja Heebon kanssa. Nämä perheet eivät minun silmissäni eroa mitenkään. Kaikkien pieneen-suureen perheeseeni kuuluvien puolesta tekisin mitä vaan, milloin vaan. Nämä ihmiset saavat minulle lämpimän olon ja jokainen heistä saa minut rentoutumaan. Perheen kanssa koti on missä vain. Minä esimerkiksi tunnen kodikseni vaikka lähikaupan, jos Matias on mukana ja heiluttelee ostoskoria vieressäni kun valitsen jukurtteja. Pieni potkiva Heebo saa myös oloni niin hullun mahtavaksi ja onnelliseksi, että vain yksikin potku saa vaikka bussista kodin.

Minun mielipiteeni, tiivistettynä, on perheen olevan se, mikä tuntuu turvalliselta. Perhe ei koskaan jätä sinua itkemään lumisateeseen, kun olet ollut vaikka huviksesi kadoksissa vuosia. Perhe toivottaa sinut tervetulleeksi avosylin, vaikka olisit mokannut tosi pahasti. Perhe muodostuu ihmisistä, heidän sanoistaan, teoistaan ja ilmeistään. Perhe on itkua ja naurua rinnakkain, muttei koskaan torjuvaa vihaa. Perhe on ristiriitaisia tunteita, kiukkuisia keskisormia ja lämpimiä halauksia.

Minulla on ihana perhe, kaikkine vikoineen ja kommelluksineen. Minä en tule koskaan päästämään perhettäni käsistäni, sillä eivät hekään tekisi niin. Me olemme perhesymbioosi, jonka jokainen osa on erilainen, mutta tärkeä.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pienen pieniä askeleita ja sydämen ääniä ♥

Kuten moni facebookin maailmassa seikkaileva tietääkin, meille syntyy Huhtikuussa pienen pieni ihme, eli vauva ♥ 

Tämä pienokainen ilmoitti olemassaolostaan tosi aikaisin ja sai meidät molemmat hyvin onnelliseksi. Tosin, minähän uskoin tämän olevan totta vasta kahdeksan raskaustestin jälkeen...
Kyllä, lapsi on suunniteltu ja niin kovin rakas meille molemmille jo nyt
Mun puolelta lähes koko suku taitaa olla ihan pähkinöinä tulevasta perheenlisäyksestä. Varsinkin äitini on todella onnellinen ja isoveljelleni pitää aina ilmoittaa mitä meidän elämässä tapahtuu.
Ystävät ovat onnitelleet kovasti ja eräs ystävistämme alkoikin melkein itkemään onnesta. Tällä lapsella tulee olemaan niiiiin monta rakastavaa ihmistä ympärillään!
Mainittakoon ettei vastaanotto ole kuitenkaan ollut vain iloinen, mutta siitä en tässä vaiheessa halua puhua julkisesti, säästääkseni itseni, pienen ja Matiaksen turhalta stressiltä ja pahalta ololta.

Pieni tuntuu kasvavan kovaa vauhtia, sillä myös masuni on alkanut kasvaa. Minun täytyykin tilata jo tässä vaiheessa mammafarkut! Tällä hetkellä viikkoja on vasta 8+3, mutta rakkaus papu katkarapua kohtaan on niin suuri, että välillä meinaan haljeta onnesta!
Ensi viikolla meillä onkin jo neuvola, jolloin viikkoja tasan 9+. Siitä noin neljä viikkoa eteenpäin ja näemme pienen uudestaan ultran merkeissä.
Tähän mennessä kaikki on mennyt todella hyvin ja pienen sydänääni on vahva ja erittäin tasainen masun uumenissa!
Itselläni on ollut normaalia alkuraskauden etomista ja oksentelua, sekä aivan järkyttävää väsymystä, mutta nuo oireet alkavat pikkuhiljaa väistyä tieltä!
Alustava laskettu aika tällä hetkellä on siis 16.4.2013 ♥ 

Pieni kasa vaatteita odottaa jo tulevan mummin luona, sillä meillä tulevan muuton ja muun hässäkän takia ei oikein ole tilaa säilytellä pikkuisen vaatteita. Onneksi äitini asuu aivan meidän naapurissa!
Nimivaihtoehdot papuselle on jo päätetty ja nyt täytyy vain odotella rakenneultraa ja sen jälkeen synnytystä.

Blogiin alkaa tulemaan toooosi paljon enemmän postauksia ja ne tulevat suurelta osin olemaan vauvan ja meidän kuulumisista.
Nyt on kuitenkin pakko mennä, illalla olisi tarkoitus nähdä ystäviä ja mun on vielä laitettava itseni valmiiksi!


torstai 6. kesäkuuta 2013

Vlog ja reaktio-video


Kiitos rakas ihana miehekkeeni tästä awesomesauce lahjasta ♥

Eilisen vlog ja infoa!

Maailman pisin poikaystävä tag video on selvästi löytynyt! Hiiohoi!

Tänään luvassa vielä yksi postaus ja vloginen! Jeah!

Ps. Kommentit videoon tai postaukseen on aina tervetulleita! (:

Hyvää aurinkoista ja ihanaa kesää kaikille!

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Vlog höpinöitä!




Tässä siis netin kanssa kamppailun jälkeen aamuinen vlogini... Huomaa kyllä, etten ollut nukkunut yöllä.
Ihan kirjoitettu postaus luvassa myöhemmin!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Ready Player 1

Ensimmäisen blogitekstin kirjoittaminen on aina vaikeinta ja minulle se tuntuu tuottavan normaalia enemmän vaikeuksia. Olen tuijottanut bloggerin tyhjyyttä huutavaa blogisivua jo tarpeeksi kauan. Nyt on siis aika ottaa itseä niskaperse-otteella kiinni ja kirjoittaa.

Perinteinen eka blogitekstihän kertoo kirjoittajasta hienoja faktoja, sellaisia selventäviä asioita, joiden perusteella tietää lukeako blogia vai ei. Minä en kuitenkaan saa itsestäni kaikkea irti kerralla, mutta ehkä kerron jotain jännää teille kuitenkin.

Kuten sivupalkissa lukeekin, olen 19-vuotias hölmö Helsingistä. Isäni lisäksi taloudessa asuu neljä viljakäärmettä ja kaksi kissaa. Kyllä, luit oikein, käärmeitä. Rakastan niitä ja pidän käärmyleitä hyvinkin mielenkiintoisina otuksina ♥

Jim-herra, vanhin matosemme ♥
Eläinten lisäksi rakkauksiini kuuluu esimerkiksi elokuvat. Rakastan kaikkea elokuvissa. Suurin osa tästä palavasta rakkaudesta kohdistuu kuitenkin itse elokuvien tekemiseen, eikä pelkästään katsomiseen. Tulevaisuudessa ohjaan ja käsikirjoitan itsekin elokuvia.
Tällä hetkellä kahlaan jälleen kerran läpi vanhoja Universalin kauhuelokuvia. Näyttelijöiden klassiset aksentit, mykkäelokuviin pohjautuva tapa näytellä silmillä ja musiikin tärkeys jännittävissä kohdissa ovat kaikki asioita joita arvostan näissä elokuvissa. Poikaystäväni leffafriikkiyden ansiosta voin kahlata Universalin Monster's dvd-boksia läpi ♥
Valokuvaaminen kuuluu myös asioihin, jotka tuottavat suunnatonta iloa elämääni. Olen kuvannut ihan pienestä tytöstä lähtien. Kiitos siitä kuuluu isälleni, joka uskalsi antaa kolme vuotiaan Taika-Kukan kätösiin painavan filmijärkkärin. Tuosta hetkestä lähtien olen nähnyt niin kovin paljon kameran aukon läpi. Kuvaan filmikameroilla sekä digijärkkärilläni. Ilman valokuvaamista näkisin asiat ja elämän varmasti todella eri tavalla. Kuvaaminen on antanut minulle niin paljon, etten enää tiedä miten eläisin ilman sitä.
© Taika-Kukka 2011
Kuten jo tekstissä mainitsin, minulla on myös poikaystävä. Tämä herra astui elämääni Lord of the Rings - trilogian ansiosta. Menin katsomaan LotR 1&2 extended cutit Tennariin Hobitin lippujen jonotusyönä. Ystävälläni Oonalla sattui olemaan molempiin näytöksiin ylimääräiset liput, jotka mielelläni ostin häneltä näytösten ollessa lähes loppuunmyydyt. Leffaseuraksi Oonan lisäksi valikoitui entuudestaan tuttu Tude ja täysi mysteerimies nimeltään Matias. Tennarin Pizza Hutiin illalla astuessani en todellakaan tiennyt tulevasta seikkailusta. Monien mutkien ja polkujen kautta, olemme nyt tilanteessa johon olen hyvinkin tyytyväinen; Omistan maailman suloisimman poikaystävän, joka olemassaolollaan inspiroi minua joka päivä ♥
Opetin Matiakselle miten nenän saa ryttyyn...

Herra edelleenpienimysteeri-Matias saanee oman postauksen jossain vaiheessa. Kuitenkin on vielä pakko hehkuttaa (=Flailata) Matiasta ja meidän yhteiseloamme hitusen. Olen Matiakselle velkaa hyvinkin paljon. Tämän tyhmyn myötä elämääni on astunut niiiiiin monta hyvää asiaa, jotka ovat muokanneet minusta lähes tyytyväisen ihmisolennon. Tilanne on hyvinkin uusi minulle, olenhan koko elämäni kokenut alemmuutta lähes jokaisen ihmisen tai asian takia. Matias-tyhmy on myös syy siihen, että vihdoin tsemppasin itseni bloggaamiseen takaisin, herra kun itsekin kirjoittaa blogia, tsek tsek!
Ps. Matias, tiedän että luet tätä, joten; Kiitos kaikesta kirahvi-Batman-hirveni ♥

Siirrytäänpäs eteenpäin. Rakkaus-listaltani löytyy myös läjä hyvinkin jännittäviä asioita. Näitä kaikkia tulen varmasti hehkuttamaan ja avaamaan blogissani tulevaisuudessa enemmän, mutta tehdäänpäs nyt kuitenkin jonkinlainen yleiskatsaus! Rakastan Adventure Time animaatiosarjaa! Siis jos joku on nyt missannut suureksi buumiksi varsinkin Jenkeissä nousseen uskomattoman sarjan, pyydän kyseisiä henkilöitä youtubettamaan tai googlaamaan tämän varsinaisen kultakimpaleen! Päähenkilöinä sarjassa ovat Finn the Human ja hänen paras ystävänsä Jake The Dog. Sivuhahmoista löytyy muunmuassa Princess Bubblegum, jota kuulema muistutan kun hiukseni ovat pinkit... Äh! Nyt riitti avautuminen tästä, ettei postaus mene täysin Adventure Time-ylistykseksi.
 RAKKAAT IHMISET, GOOGLATKAA NYT IHMEESSÄ TÄMÄ SARJA! 

Adventure Timen ohella animaatiosarja-rakkauksiin kuuluu ehkä hieman yllättävästi My Little Pony: Friendship Is Magic. Mikään ei ole niin siistiä kuin derppaileva poni! Siinä jo yksi syy katsoa MLP:FIM:iä. Tämä sarja ei siis tosiaankaan ole samanlaista ällöttävää lässytystä kuin alkuperäinen My Little Pony sarja. MLP:FIM:in teossa on selvästi mietitty sitäkin mahdollisuutta, että ehkäpä on vanhempiakin ihmisiä, joita moinen sarja voisi kiinnostaa. Kiitokset sarjan luojille lähtevät täältä osoitteesta kera miljoonan sateenkaaren ja sydämen!

Seuraavana voisin nostaa esiin videopeli-fiksaationi. Pelaan monenlaisia videopelejä, hyvinkin laidasta laitaan. Tykkään myös katsoa, kun joku muu pelaa hyviä pelejä. Tai no, pelien ei edes tarvitse olla hyviä.
Sain 7-vuotis syntymäpäivänäni veljeltäni Playstation1 -konsolin sekä alkuperäisen Crash Bandicoot-pelin. Minä en siis tosiaankaan voinut saada lahjana myös muistikorttia, mistä olin katkera veljelleni monta vuotta. PS ykköstäni ei siis sammutettu lähes koskaan, sillä en halunnut aloittaa peliä alusta. Jo tätä ennen olin pelannut erilaisilla konsoleilla. Olen kuitenkin kiitollisuuden velassa veljelleni siitä, että hän tutustutti minut videopelien maailmaan. Edelleenkin yleisimmät puheenaiheemme ovat pelikonsolit ja videopelit.

Crash Bandicoot -pelisarjan lisäksi kestosuosikki-pelisarjojani ovat mm. Zelda, Pokémon, Silent Hill, Sonic, Splatterhouse, Mario, sekä Kingdom Hearts. Hyvinkin vanhat retropelit -sekä konsolit ovat myös lähellä sydäntäni. Fiksaatiostani kielii myös varmasti se, että perheemme Commondore 64 ja sen kymmenet pelit, ovat minun huostassani säilyneet täysin toimivina.

Tähän lienee hyvä päättää pieni katsauksemme yours truly:n maailmaan ja sen moniin fiksaatioihin. Luulen palailevani taas illalla satuilemaan teille, sillä luvassa on leffa-laatuaikaa Matiaksen kanssa. Menemme vihdoin katsomaan Beasts of the Southern Wild-elokuvan, joka kahmi montakin Oscar-ehdokkuutta.
Kello kolmelta aamuyöllä en keksi minkäänlaista hienoa lausetta, joka jättäisi teidät miettimään ja haluamaan lisää. Ehkä piditte tekstistäni, ehkä ette. Minä kuitenkin tykkäsin kirjoittaa sitä ja sehän on tärkeintä, eikö?
Hyvää yötä blogimaailma, on aika siirtyä nukkumaan!